Ostin vanhan liivin, enemminkin syksyn päiviin. Myyjä kertoi pitäneensä sitä lapsuudessaan ja säilyttäneensä sitä piha-aitassa näihin päiviin. Kiitin häntä ja maksoin 3,50 euroa. Villapesun jälkeen vaihdoin kulahtaneet meripihkanapit tummempiin. Harmaa, maaliskuinen Espritin kirpparipaita sai nyt hyvän kaverin. Kuten myös kirpputorilta löytyneet helminauhat yhdistettynä Kalevala-koruihin.

Haukifileitä päivälliseksi.

Aurinkoinen ystävien päivä. Mukava nähdä, ihana tavata, kiva vaihtaa kuulumiset. Ystävä lahjoi iloisesti kesäkukan siemenillä. Joka ikisen mullasta pilkahtavan taimen kohdalla tulee Ystävä mieleen. Aivan varmasti.

Kortissa luki "Joskus kannattaa istua hetkeksi miettimään, minne on matkalla". Sattuvasti. Osuvasti. Mietitty on.

Lahjoin Ystäviä. Sai valita kesäevään mukaansa. Hupsista; kuvausvaiheessa oli vielä mannekiiniomena, joka silmin nähden kärsi sovituksista. Ystävät saivat primaa.

Virkattuja omenien asuja. Turhakkeita. Niitäkin tarvitaan. Tallessa olleet puuvillakerät, pieni lehtimainos ja nappipurkki virittivät virkkaukseen.

Tunnustan. Keittiössäni on turhan monta essua siihen nähden miten vähän kyökkäilen tai kokkailen. Luulen kuitenkin, että kietaisen essun suhteellisen usein keskivertoemäntiin nähden. Essun tehtävä on piristää ja toki myös suojata. En mahda mitään, jos kirpputorin laarista löytyy sopivanhintainen ja mieleinen essu. Yhden näistä, tuon vaaleapohjaisen ruusukuvioisen olen löytänyt vanhan talon vintiltä joskus 80-luvun lopulla. Mutta yhtä asiaa joudun pohtimaan. Miksi ihmeessä essussa on tasku? En säilytä siinä mitään, saati laita sinne mitään kesken ruuanlaiton tai leipomisen. Tuon niskalenkkisen essun taskun samaa reunaa olen saanut ommella kiinni jo monta kertaa, koska se on tarttunut milloin oven kahvaan, milloin kaapin vetimeen. Miksi essussa on tasku?

pik.kututkimustyöni eteni sen verran, että kävin vielä tarkistamassa talvella hankkimani Martta-essun tyyliä. Ostin entiseltä marttakollegalta hänen ompelemansa pitkän kietaisuessun, jossa kuinkas ollakaan ei olekaan taskua. Hmmm...hyvä Martat! Nyt onkin syytä odotella seuraavia marttatalkoita, joita olen kuin olenkin päässyt välttämään, jos ovat liittyneet keittiöön. Tietysti ihan sen takia, ettei minulla ole ollut järjestön essua.

Yllätys yllätys, tässä helppoja lämpimäisiä:

Porkkanaiset kakkaraiset, joihin tarvitaan 2 porkkanaa raastettuna, 3 dl kaurahiutaleita, 1,5 dl täysjyvävehnäjauhoja, 1 dl öljyä, suolaa, leivinjauhetta, ruokasoodaa, 1 rkl hunajaa, 1 muna. Ainekset sekoitetaan keskenään. Pellillinen paistetaan 225 asteen lämmössä vajaan vartin verran. Syödään leipäsinä, levitteenä ehtaa voita.

Kuljin pik.kupihalla katse maahan suunnattuna. Kivenmurua siirtämättä, hiekanpölyä pyyhkimättä, havuakaan heilauttamatta tallensin sydämelliset löydöt. Samoihin aikoihin oli pik.kukäsillä virkatut pylpyrät saaneet tietämättään saman muodon. Pylpyrät, pyörylät, pallokaiset ovat reilun vuoden aikana mukana kulkenut satunnaisten automatkojen käsityö. Valmiin työn koko on noin 35 cm x 35 cm.  

Viime vuoden elokuussa syntynyt neuleinen kissapoika pääsi vastaanotolle. Voi raukkaa. Viikset vinksallaan, kaula sijoiltaan.

 pik.kuisen parsimista, joka ei vaadi tikkien poistoa eikä jälkitarkastusta. 

pik.ku pääsi leikkimään tärkeää lääkärinhoitajan virkaa. Vahvuutena vankka työkokemus tältä keväältä.

Yläkuva on tämän kevään rakkain kuva. Merkki kotiinpaluusta.

Tiedän mitä kipu on.

Onneksi se on enää muisto.

Hytti numero 8.

Oranssi nappi -paras nappi. Pahus kun hoitsut päätyivät kysymään välillä kaiuttimen kautta. Pitäisi kieltää lailla.

Kiitos tiedosta, mutta tuohon tarvitaan piika.

Pahoin pidelty. Kaltoin kohdeltu.

Pystyssä. Verenpaine 89/46.

Kyllä se siitä.

Nyt jo kotitossut jalassa.

Kortti Kukintaa.

Taustapaperi. Lehtikuvat. Pitsinpalat liinasta.

Kortti Nautinto.

Lehtikuvat urheilusivulta ja kulttuurisivulta; Brotheruksen & Gluschkoffin taidekuva.

Naisellista.

Lehtikuva kulttuurisivulta; Brotheruksen & Gluschkoffin taidekuva.

Pitsit virkatusta liinasta ja sringeistä.

Hienon Vapun toivotus näiden paperikukkien kera!

pik.ku

Kortti Sininen.

Lehtikuvat mainoksesta ja kulttuurisivulta.

Maailman mies.

Lehtikuvia.

Kiireellistä tapausta lähestyttiin kutsukirjeellä ja pakotettiin pik.kublogitauolle.

Lupaan palata entistä virkeämpänä saatuani käsivarsieni umpisolmut auki. 

Varsinaisen tauon aikana piristän käyntejänne satunnaisilla korttiyllätyksillä. 

 Kuvattu 15.4.